Meillä takana ensimmäinen viikko vain yhden koiran kanssa.

Maanantaina jännitin hirveesti kuinka Bertta ottaa meidät vastaan kun tullaan kotiin. Hyvinhän toi otti ei mitään paniikki kiljuntaa vaan normaalia riemua kotiintulosta.

Olemme lenkkeilleet paljon koska pari viikkoa meni oikeestaan vaan Memmun kanssa. Bertta nauttii pitkistä lenkeistä ja tietenkin siitä että saa huomion vain itselleen.

Paljon olen miettinyt jääkö Bertta meidän ainoaksi koiraksi vai tuleeko tuohon rinnalle vielä pieni käppänä. Tällä hetkellä nautimme Bertasta ja ehkä sitten ajan kanssa teemme päätöksen asiasta. Alkuviikosta Bertta on ollut reipas mutta nyt hiukan masentuneen oloinen. Nukkuu paljon eikä kauheesti innostu leluista. Varmaan tekee omaa surutyötänsä parasta aikaa.

tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..

Ajattelin taas pitkästä aikaa verestää tämän blogin mutta mahtaako tätä lukea kukaan?

Sain tyttäreltäni Jenniltä palautetta kun tuli Iisalmesta kotiin. Koirat voivat paksusti ja lenkitys jäänyt todella vähälle. No, mullahan on ollu noita työreissuja rutkasti mutta nyt on kaikki loppuneet ja voin alkaa jälleen vetreyttämään itsenäni sekä neitejä. Nyt meillä on edetty sitten sellasia tunnin lenkkejä aamulla ja illalla Hiukan on mun selkä huutanu hoosiannaa ku ei oo taas tottunu muuhun ku perseen päällä istumiseen.

Jatkan jossain vaiheessa lisää vaikka viikonloppuna.

Meillä on nyt kolmen viikon ajan vihkiydytty ihan tuohon luonnonmukaiseen ruokailuun. Meillä idea on muhinut pitkän aikaa tuolla mun pääkopassa. Nyt vihdoin sitten sain aikaiseksi tilata molemmille omat ruokavaliot.

Alkuun mettästettiin Memmulle ruokaa kun se ei saa syödä punaista lihaa eikä luita tai rustoja. Nyt ollaan hiukan päästy sinuiksi ruokien kanssa.

Mitään erikoisia oireita ei ole kummallekkaan koiralle tullut. Bertta on ihan normaali Bertta. Memmulla ollut ongelmia kirsun kanssa. Oli kuiva ja lohkeili. Nyt ihan normaali koiran kirsu. Memmu nuortunut muutaman vuoden eli ei enään apaattinen makaileva koira vanhus vaan nuorekas vanhus joka on keksinyt leikkimisen.

Memmun turkki on ajelen kautta harmaantunut. Nyt hiukan tummunut.

Paljon positiivista on tuon kolmen viikon aikana tapahtunut, joten tämä on mun mielestä parasta mitä voin rakkauden ja rapsutuksen lisäksi tarjota koirille.

Olimme maanantaina Bertan kanssa toista kertaa metsäjäljen alkeiskurssilla. Tällä kertaa onnistuimme Bertan kanssa todella hyvin.

Teimme metsään kunnollisen, noin 30 metrin suoran jäljen. Potkin maahan jalanjälkiä ja viljelin namupalan jälkeen (oli muuten aika rankkaa tasapainoilla jäljessä ja saada siihen jälkeen namupala). Jokainen kävi vuorollaan koiriensa kanssa omilla jäljillä. Kun tuli meidän vuoro olin innoissani, mutta samalla jännitin jonkin verran.

Menimme puolen metrin päähän jäljestä ja käskin Bertan viereen. Ennen kuin lähdimme jäljelle, minun oli pakko rauhoittaa Bertta, sillä se oli hirveän innostunut. Sitten lähdimme matkaan. Minun piti pitää remmi kireällä, niin ettei Bertta pääse jäljen ohi vaan löytää namupalan. Sitten kun namupala on löydetty, remmiä piti löysätä sen verran, että Bertta pääsee etsimään vapaasti seuraavaa jälkeä. Olin jättänyt jäljen päähän Bertan lempilelun (vaaleanpunaisen possun, joka meidän perheessä on tuttavallisemmin Möh-Möh) ja siinäpäs oli suuri riemu, kun Bertta pääsi leikkimään Möh-Möhillä jäljen jälkeen.

Ohjaaja oli sanonut kaikille, että koiraa pitää kehua niin innolla, että naapuri luulee, että olet tullut hulluksi, joten niinhän minä sitten tein (oikeasti kehun koiria sillä lailla melkein joka kerta). Kun pääsin lähemmäksi ohjaajaa ja muita oppilaita kysäisin sitten iloisesti, että mitenkäs meni minun kehuminen. Ohjaaja sanoi, että oli juuri sanonut, että kehuminen onnistui todella hyvin. Hyppäsin sitten Bertan kanssa ojan yli ja ohjaaja kysyi, että miltä tuntuu, niin kaaduin polvilleni dramaattisesti ja sanoin, että väsynyt.

Ensi viikolla tunnilla teemme peltojäljen ja kotiläksyksi saimme kepit. Saa nähdä miten keppien kanssa käy, kun Bertalla on vaikeuksia tuoda pallo takasin, kun sen heittää.