On sitten tainnut kulua reipas vuosi viime päivityksestä. Memmu pois menoa surettiin rauhassa ja pian meillä olikin suloinen Siru sirpana Bertan seurana. Paljon on ehtinyt tapahtua täs matkan varrella. Sirun kans käytiin pentunäyttelyssä isolla kirkolla ja samalla päästiin show haun kisaan. Elettiin jännittäviä aikoja ja taidettiin olla sitten neljän parhaan joukossa kun finaali oli päättynyt. Kännykkä laskut huusivat hoosianna siitä viesti määrästä jota laitettiin. 

 

Meillä takana ensimmäinen viikko vain yhden koiran kanssa.

Maanantaina jännitin hirveesti kuinka Bertta ottaa meidät vastaan kun tullaan kotiin. Hyvinhän toi otti ei mitään paniikki kiljuntaa vaan normaalia riemua kotiintulosta.

Olemme lenkkeilleet paljon koska pari viikkoa meni oikeestaan vaan Memmun kanssa. Bertta nauttii pitkistä lenkeistä ja tietenkin siitä että saa huomion vain itselleen.

Paljon olen miettinyt jääkö Bertta meidän ainoaksi koiraksi vai tuleeko tuohon rinnalle vielä pieni käppänä. Tällä hetkellä nautimme Bertasta ja ehkä sitten ajan kanssa teemme päätöksen asiasta. Alkuviikosta Bertta on ollut reipas mutta nyt hiukan masentuneen oloinen. Nukkuu paljon eikä kauheesti innostu leluista. Varmaan tekee omaa surutyötänsä parasta aikaa.

 

 

 

tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..

Ajattelin taas pitkästä aikaa verestää tämän blogin mutta mahtaako tätä lukea kukaan?

 

Sain tyttäreltäni Jenniltä palautetta kun tuli Iisalmesta kotiin. Koirat voivat paksusti ja lenkitys jäänyt todella vähälle. No, mullahan on ollu noita työreissuja rutkasti mutta nyt on kaikki loppuneet ja voin alkaa jälleen vetreyttämään itsenäni sekä neitejä. Nyt meillä on edetty sitten sellasia tunnin lenkkejä aamulla ja illalla Hiukan on mun selkä huutanu hoosiannaa ku ei oo taas tottunu muuhun ku perseen päällä istumiseen.

 

Jatkan jossain vaiheessa lisää vaikka viikonloppuna.

Meillä on nyt kolmen viikon ajan vihkiydytty ihan tuohon luonnonmukaiseen ruokailuun. Meillä idea on muhinut pitkän aikaa tuolla mun pääkopassa. Nyt vihdoin sitten sain aikaiseksi tilata molemmille omat ruokavaliot.

Alkuun mettästettiin Memmulle ruokaa kun se ei saa syödä punaista lihaa eikä luita tai rustoja. Nyt ollaan hiukan päästy sinuiksi ruokien kanssa.

Mitään erikoisia oireita ei ole kummallekkaan koiralle tullut. Bertta on ihan normaali Bertta. Memmulla ollut ongelmia kirsun kanssa. Oli kuiva ja lohkeili. Nyt ihan normaali koiran kirsu. Memmu nuortunut muutaman vuoden eli ei enään apaattinen makaileva koira vanhus vaan nuorekas vanhus joka on keksinyt leikkimisen.

Memmun turkki on ajelen kautta harmaantunut. Nyt hiukan tummunut.

Paljon positiivista on tuon kolmen viikon aikana tapahtunut, joten tämä on mun mielestä parasta mitä voin rakkauden ja rapsutuksen lisäksi tarjota koirille.