Aamulla lähdimme Bertan kanssa 9:10 pyörällä kohti 4H Elämysmaailmaa, vaikka työaika tavallisesti alkaa 10:00. Luulin, että matkassa menisi tavallista kauemmin (yksinään matka kestää n. 20 min), mutta Bertta osasi juosta pyörän vieressä todella hyvin, eikä ongelmia tullut. Matkalla pysähdyimme kerran Kyrönjoen rantaan katsomaan maisemia.

Elämysmaailmassa oli meneillään kolmen päivän leiri (maanantaista keskiviikkoon) ja tämän päivän aiheena oli koirat, niin ajattelin, että olisi kiva ottaa Bertta töihin mukaan.

Työmaalle kun pääsimme leiriläiset olivat juuri lopettelemassa eläinten ruokintaa ja ihastuivat heti Bertasta. Bertasta näkyi heti, ettei se ollut tottunut olemaan tekemisissä pienten lasten kanssa ja pyysinkin heti Bertan kauemmas jos ahdistus kävi liian suureksi.

Kävimme katsomassa aluksi minisikaa nimeltä Papetiina. Papetiina oli juuri saanut ruoan, niin se oli aidan vieressä pyörimässä. Berttaa pelotti hieman ja pitihän sitä vähän murista ja haukkua. Kun itse menin silittämään Papetiinaa Berttakin uskalsi tulla haistelemaan.

Bertta oli hirveän innostunut kaikista uusista hajuista ja sen teki niin mieli lähteä omin päin haistelemaan, mutta komensin sen viereen. Bertta toimi koko päivän kuin unelma! Kaikki käskyt se kuunteli ja vielä tottelikin :D

Kiersimme ympäri aluetta ja seuraavaksi vastaan tulivat kanat. Voi kun Bertasta olisi ollut niin hauska päästä vähän jahtaamaan kotkottavia kanoja, mutta ei se päässyt niiden luokse sisälle häkkeihin.

Kuvassa on oikealla helmikanoja ja vasemmalla silkkikanoja. Bertta poseerasi todella kauniisti häkkien vieressä.

Melkein koko päivän oli todella kuuma, mutta Bertta ei aluksi suostunut juomaan ollenkaan vettä, kun oli niin paljon kaikkea haisteltavaa.

Jatkoimme sitten matkaa kissojen ja kanien luokse. Sieltä en saanut kuvia, kun kanit oli niin korkealla ja kissat menivät piiloon. Eikä Berttaa oikein ne kiinnostanutkaan, kun ei se niitä nähnyt...

Menimme sitten katsomaan tänä keväänä syntyneitä villisikoja. Molemmat ovat karjuja ja halusivat jopa leikkiä Bertan kanssa (liekö oikeasti leikkiä vai juoksivatko karkuun vain kauhusta...) Yritin saada video kuvaa "leikkimisestä" mutta siitä ei sitten tullut yhtään mitään

Elämysmaailmassa oli myös valkoinen Belgian kani, joka kiinnosti Berttaa suuresti, kun se oli maan tasolla ja melkein saman kokoinen kuin Bertta itse. Ihmetyksissään se seurasi kania ympäri sen aitausta.

Seuraavaksi kävimme katsomassa Afrikkalaista kääpiövuohta, joka kiinnosti suuresti myös.

Vuohikin näytti olevan kiinnostunut Bertasta, mutta juoksi karkuun, kun Bertta säikähti ja haukahti.

Kävimme myös katsomassa vanhaa vuohipukki Kallea, joka ei sitten yhtään pitänyt meidän Bertasta. Se yritti puskea Berttaa sarvillaan, mutta onneksi oli aita välissä, ettei hassummin käynyt. Berttaa varmaan huvitti koko touhu. Kalle puski aitaa ja Bertta hypähti kauemmas, kun Kalle perääntyi Bertta meni lähemmäs haistelemaan. Tätä jatkui hetken, kunnes päätin, että oli parempi mennä pois häiritsemästä Kallea.

Kaikista mielenkiintoisimmat (villisikojen jälkeen) oli hanhet. Hanhet tulivat vastaan sähisten ja huutaen ja tietystihän Bertta siinä säikähti. Itse tiesin, että ne tulisivat siten meitä kohti, niin olin varustautunut ruohon avulla tutustumiseen. Hanhet tulivat puolustamaan reviiriään ja minä annoin sitten niille ruohoa ja ne rauhoittuivat hieman. Sitten Berttakin uskalsi tulla lähemmäksi haistelemaan. Hanhet sähisivät ja huusivat kovaan ääneen, mutta Bertta ei niitä enää niin hirveästi pelännyt vaan meni rohkeasti lähemmäs. Kun ääntely ei auttanut hanhet levittivät siipensä, että näyttäisivät suuremmilta.

Kun hanhet oli nähty kävimme katsomassa 15-vuotiasta Shetlannin ponia nimeltä Vili. Vili ei hetkahtunutkaan Bertan murinasta vaan tuli lähemmäs. Silittelin Viliä näyttäen Bertalle, ettei vaaraa ollut, joten sekin uskalsi tulla haistelemaan. Siirsin Vilin parempaan aitaukseen, jossa on vielä ruohoa jäljellä ja Bertta tuli perässä aitaukseen asti. Bertta olisi kovaa halunnut kulkea Vilin perässä ja haistella sen takapuolta, mutta käskin sen pois, ettei Vili vahingossakaan potkaisisi pikkuista Berttaa.

Katselimme hieman Nandun, eli pampastrutsin menoa. Se säikähti Bertan haukahdusta ja pyrähti nopeaan juoksuun. Bertta olisi halunnut lähteä juoksemaan perään, mutta komensin sen pois. Ei viitsi säikäyttää eläimiä kuoleeksi.

Työtoverina on yksi eläintenhoitaja opiskelija, joka otti myös oman koiransa mukaan. Hänellä on Kerttu niminen Portugalin vesikoira, jota Bertta seuraili kaikkialle (siis silloin kun annoin sen mennä). Bertta olisi halunnut leikkiä Kertun kanssa, mutta Kerttua ei Bertan leikit kiinnostanut. Sitä kiinnosti enemmän kissojen säikyttely.

Kun kaikki eläimet oli käyty katsomassa (näkipä Bertta elämänsä ensimmäisen chinchillankin), menimme kioskille istumaan hetkeksi. Bertta ei olisi millään halunnut istua paikallaan. Siellä istuimme kolmannen Elämysmaailman työntekijän kanssa ja juttelimme vähän kaikesta sillä aikaa, kun Bertta haisteli ympäristöä.

Kun itse en enää jaksanut istua paikalla kävin hakemassa hanskat ja aloin siistimään kukka istutuksia ja niiden ympäristöä. Siellä oli paljon nokkosia ja Berttakin sai tuntea nokkosen pistoksen tassuissaan. Bertta ajatteli, että olisi kiva osallistua siihen, mitä minä tein ja meni seisomaan nokkosten päälle. Nopeasti se siitä hypähti pois ja potki jalalla taakse päin kun siihen poltteli.

Elämysmaailma sijaitsee raviradan vierellä, niin siitä menee paljon hevosia ohi. Silloin kun hevosia meni ohi Bertta olisi halunnut haukkua ja murista ja juosta niiden perään, mutta kuri oli taas kova. En halunnut, että Bertta pillastuttaa hevosen ja heittaa ratsastajan selästään.

Pian oli leiriläisten ruoka-aika, ja kun he olivat syöneet menimme Bertan kanssa syömään. Bertta kierteli sisätiloissa perässäni ja hyppäsi jopa syliini ihan yllättäin. Kun sain syötyä menimme kiertämään aluetta lisää. Löysin jopa pallon, jota yritin heitellä Bertalle, mutta kas kumma kun ei pallo kiinnostanut kun vieressä oli paljon kiinnostavampia villisikoja.

Kävimme Bertan kanssa kokeilemassa myös agilitya. Elämysmaailmassa on jopa sellainenkin.

Kun agility ei enää kiinnostanut kävimme vähän kalliolla kiipeilemässä. Tästä Bertta nautti suunnattomasti ja olis varmaankin halunnut enemmänkin kiipeillä, mutta minusta kallio oli niin jyrkkä ja pelkäsin, että Bertta saattaisi liukastua sammaleisella, jyrkällä kalliolla.

Töissä itse olen aina liikkeellä enkä osaa oikein istua rauhassa, joten nyt oli hieman outoa yrittää istua paikallaan kauemmin kuin viisi minuuttia. Yritin pysyä mahdollisimman paljon yhdessä paikassa, että Bertta saisi hieman levätä, mutta se oli vaikeampaa kuin luulin. Yksi homma missä sai suhteellisen kauan olla yhdessä paikassa oli nokkosten repiminen aitojen vierestä. Niitä sitten revin Bertan makaessa vieressäni ja sain monia näppylöitä ja pistoksia nokkosista, vaikka oli hanskat kädessä.

Päivällä sitten tuli lisää vieraita ja he halusivat saada kahvia ja pullaa. Kävimme Bertan kanssa keittämässä kahvia ja lämmittämässä pullia. Kun olimme vieneet kahvit ja pullat kioskille veimme vanhat, kuivat pullat Papetiinalle syötäväksi. Olin suunnitellut, että menisin aitaukseen ilman Bertaa, kun en ollut varma Papetiinan reaktiosta Berttaan, vaikka se ei näyttänyt olevan kiinnostunut siitä aiemmin. Laitoin oven perässäni kiinni, mutta Bertta oli sitten jossain vaiheessa tunkenut itsensä Papetiinan aitaukseen. Yhdessä (Bertta jalkojeni välissä "piilossa") annoimme Papetiinalle pullat. Papetiina ei ollut moksiskaan Bertan seurasta.

Leiriläisille oli kerrottu kanoista ja oli puhetta, että sen jälkeen menisin hoitamaan Afrikkalaisen kääpiövuohen sorkat, jotka oli todella yli kasvaneet. Laitoimme koirat viereiseen aitaukseen siksi aikaa, mutta Kerttu (jolla on suurempi aivokapasiteetti kuin Bertalla) änkesi itsensä jostain välistä kahteen kertaan. Bertta tyytyi aitauksen ympäri ravaamiseen ja vinkumiseen. Oli todella vaikea keskittyä pitämään vuohta paikallan ja sen sorkkien leikkaamiseen, kun Bertta ulvoi viereisessä aitauksessa. Sorkat tuli sitten ihme kyllä hoidettua.

Puoli neljän aikaan kävin Bertan kanssa syömässä ja siinä vaiheessa itse olin todella väsynyt, kun piti koko ajan katsoa ettei Bertta mene minnekkään kauas tai kiusaamaan eläimiä. Berttakin taisi olla väsynyt, kun se heti pisti maate penkkini alle kun istuin syömään. Kuitenkin heti jos nousin, sekin oli jaloillaan valmiina lähtemään perääni.

Bertta suhtautui lapsiin todella hyvin. Se yritti vähän murista, mutta antoi lasten kuitenkin silitellä sitä. Heti kun Bertan silmistä ja kehonkielestä näkyi, että sitä ahdisti liikaa käskin sen pois. Suloinen Bertta kun "alistui" kohtaloonsa ja olisi varmaan ollut paikallaan vaikka kuinka kauan, jos en olisi sitä pelastanut.

Neljältä aloitimme ilta ruokinnat. Leiriläiset saivat sen hoitaa, mutta meidän työntekijöiden oli oltava paikalla valvomassa, ettei mitään tapahdu. Jouduin sitten mennä auttamaan lapsia kanojen ruokkimisessa, kun siellä on yksi kukko, joka yrittää karata aina kun oven avaa ja saman häkin toisella puolella on kukko, joka puolustaa kanaansa niin kovaa, että se on muutaman kerran minua nokkaissut käteen. Bertta olisi ollut valmis tulemaan kanojen häkkiin perässäni, mutta käskin sen ulos. Se taisi olla päivän ainoa käsky, jota Bertta ei halunnut noudattaa. Se yritti tulla perässä, mutta työnsin sen pois. Yksi leiriläisistä olisi ottanut Bertan ja pitänyt sitä paikallaan, mutta Bertasta näkyi päälle, että se ahdistui heti kun lapsi otti sen kiinni. Onneksi työkaverini näki Bertan ahdistuksen myös ja otti sen lapselta pois.

Kun ruokinnat oli suoritettu, kävimme laittamassa ovia lukkoon ja leikki traktorit varastoon. Bertasta oli hauska tulla varastoon perässäni viemään traktoreita. Muutaman kerran meinasin kompastua Berttaan, kun se oli liiankin avulias.

Vihdoin kello oli viisi ja päivä melkein pulkassa. Vielä piti laittaa pressut häkkien eteen ja Bertasta oli todella kiva olla osallistumassa tähänkin toimeen. Muutaman kerran piti käskeä se pressujen välistä pois, kun auttamishalu oli liian kova :D

Sitten alkoi koti matka, joka kesti kauemmin kuin meno matka. Bertta oli väsynyt ja yritin pitää sitä yhdellä kädellä sylissä ja polkea samalla. Oli pikkuisen liian vaikea homma, kun Bertta näki fasaanin ja kääntyi niin, että melkein putosi sylistä. Päätin vain laskea Bertan alas ja polkea kävely vauhtia koko matkan kotiin (6-7 km).

Kun pääsimme Ylistaron ABC:lle, tankille oli juuri menossa auto. Bertan kanssa olimme juuri sen edessä, kun se yhtäkkiä alkoikin peruuttaa. Äkkiä koukkasin sitten melkein autotielle (ajaja ei nähnyt meitä ja jatkoi peruutusta), mutta onneksi vastaan ei tullut autoja.

Muutaman kilometrin päästä kotoa Bertta alkoi kiihdyttämään vauhtiaan. Taisi olla ikävä kodin rauhallisuutta. Kotona se sitten makoili koko ajan ja nuoleskeli tassujaan, jotka taisivat olla hieman ärtyneet kahdeksan tunnin kävelemisen ja juoksemisen jälkeen.