Olimme tänään Bertan kanssa jäljestämisen alkeiskurssilla. Kokoonnuimme Simpsiölle, jossa oli meidän lisäksi kouluttaja ja neljä muuta ihmistä koiriensa kanssa. Otin Bertan autosta ja Bertta aloitti heti haukkumisen muille ihmisille ja koirille. Olin jotenkin todella jännittynyt, joten tein kaikkea mitä en normaalisti tekisi tuossa tilanteessa, eli nypin hihnasta, komentelin ja juttelin, otin niskasta kiinni, kiinnitin huomion muualle ja vein kauemmas koirista. Normaalitilanteessa olisin ollut huomioimatta Bertan haukkumisen ja sitten, kun se oli rauhoittunut, kehuin sitä.

 

Kouluttaja käski laittamaan koirat takaisin autoihin, niin voisimme keskustella vähän mitä jäljestäminen tarkoittaa ja mitä aiomme alkeiskurssilla tehdä. Sitten hän kertoi koirista ja koirien omistajien virheistä. Päässäni pyöri vain, että hemmetti, hänhän puhuu melkein kuin minulle ja meidän koirasta. Siinä vaiheessa halusin kaivaa kuuden metrin kuopan ja mennä sinne makaamaan. Posket helahti punaisiksi ja tunsin oloni niin pettyneeksi.

 

Kouluttaja sitten mainitsi, että oli huomannut minulla olevan haukkuva koira, ja että koiralle pitää aiheuttaa jokin epämiellyttävä tunne. Hän sanoi, että se tunne voi olla pelkkä huomiotta jättäminen tai laittaminen autoon ja kääntämällä selän koiralle, joten koira on eristyksissä laumasta.

 

Samalla, kun kouluttaja kertoili näistä asioista, Bertta haukkui kovaan ääneen autossa. Ajattelin vain koko ajan, kuinka pettynyt olin siitä miten koko kurssi oli alkanut.

 

Sitten lähdimme autoilla metsätielle ja aloitimme työt. Jokainen teki oman jäljen metsään tallomalla 1.5 m x 1,5 m kokoisen alueen ja viljeli sinne namupaloja. Kun minun ja Bertan vuoro tuli, olin ihan innoissani, kun olin koirille heitellyt namupaloja ulos ja käskenyt heitä etsimään niitä. Olin ihan varma, että Bertta onnistuisi tässä tehtävässä aivan mahtavasti. Kuinka väärässä olinkaan.

 

Tunnetusti Bertta on kova haukkumaan, emmekä ole vielä saaneet sitä kitkettyä pois. Vein Bertan siis jäljen reunalle, käskin viereen ja sitten sanoin "Etsi!" ja osoitin aluetta, jolle olin jäljen tehnyt. Bertta lähti mallikkaasti sitten haistelemaan ja syömään namupaloja. Katselin siinä ylpeänä, kuinka Bertta etsi nameja ja sitten takaa kuului ratinaa, kun muut liikkuivat. Siitähän se sitten alkoi. Bertta aloitti tutun serenadinsa ympärillä oleville ihmisille eikä haukusta tullut loppua.

 

Kouluttaja sanoi minulle jotain, mutta en kuullut oikein mitään, kun serenadi oli niin äänekäs. Kun Bertta lopetti haukuntansa, kouluttaja sanoi: "Nyt." Mietin siinä sitten, että mitähän tuo nyt tarkoitti, mutta en ehtinyt tehdä mitään, kun Bertta aloitti serenadinsa uudelleen. Suljin silmäni ja hengitin syvään. Taas noin minuutin haukunnan jälkeen Bertta lopetti ja kouluttaja sanoi uudelleen "nyt." Taaskaan en ihan ymmärtänyt mitä se tarkoitti, enkä ehtinyt reagoida mitenkään, kun Bertta aloitti haukunnan kolmannen kerran. Kun Bertta lopetti kolmannen kerran ja meni jäljelle, kouluttaja käski ottaa koiran pois jäljeltä ja viedä autoon. Harmistuksissani sain jälkiliinan hienosti kierrettyä puunoksan ympärille ja yritin siinä sitä selvittää. Bertta yritti uudelleen jäljelle, mutta kouluttaja käski ottamaan sen pois uudelleen. Sain kuin sainkin selvitettyä liinan oksan ympäriltä ja lähdin viemään Berttaa autoon. Siinä vaiheessa naama oli punainen kuin tomaatti ja minua ärsytti aika kovaa. Mietin siinä, että mitä ihmettä teen Bertan kanssa, kun haukunnasta ei tule loppua.

 

Lenkillä olen saanut haukunnan kitkettyä pois, mutta metsässä olo ihan tuntemattomien ihmisten seuratessa mitä Bertta tekee, oli liian erilainen tilanne, että tulihan siinä hätä koiralle.

 

Matkalla autolle kouluttaja sanoi, että olisimme opettaneet Berttaa hieman, jos hänellä itsellä ei olisi ollut kiire ja jos ei olisi ollut niin huono sää (ulkona satoi ihan kivasti). Hän sanoi, että nyt ei oikein ollut aikaa jäädä odottelemaan, että Bertta rauhoittuu, mutta ehkä joku toinen kerta.

 

Katsoimme vielä yhden jäljen ennen kuin oli aika lopetella. Kysyin sitten siinä kouluttajalta, että milloin minun pitää kehua Berttaa, kun se lopettaa haukunnan. Hän sanoi, että heti kun se lopettaa. Minulla on sekunti aikaa reagoida ja kehua Berttaa, jotta se oppii, että hiljentymällä saa kehuja. Silloin tajusin mitä se "nyt" tarkoitti ja missä minulla on mennyt koulutus pieleen. Olen yleensä odottanut muutaman sekunnin ja sitten kehunut, joten ei ihme, että Bertta ei opi!

 

Kotiläksyiksi saimme perusasentoon menemisen (eli koira tulee viereen istumaan) ja 3-4:n jäljen teko. Minulla on nyt hyvä kouluttaa Berttaa haukkumisesta pois, kun tallilla kulkee aika paljon porukkaa, niin voin ottaa opit käyttöön.

 

Täytyy myöntää, että koko ajomatkan kotiin minua harmitti, kuinka ilta meni. Mutta onhan sitä aina seuraava kerta!